Tarkoitus oli laittaa enemmän kuvia, mutta en ole näemmä siirtänyt tarkoittamiani kuvia kamerasta koneelle. Ehkä ensi kerralla...
maanantai 21. helmikuuta 2011
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
-39°C? Itsekin käytän ajoittain pitkiä housuja,yleensä yökerhoon päästäkseni.
Reilu viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta ja kyseisen viikon aikana olen ehtinyt hävittää ja löytää lompakkoni ja siinä välissä peruuttaa pankkikorttini, täyttää kymmeniä työhakemuksia, hoitaa white card -kurssin raksalle päästäkseni ja juoda kyseenalaisia määriä hirvittävää paikallista viinilitkua - sitä miksi viinissä on jäämiä sekä kalasta että kananmunista ei voi eurooppalaisen järki käsittää.
Kiitos lompakko-operaation olen viettänyt ajan viime maanantaista käytännössä rahatta, mutta kylillä on tullut joka tapauksessa kierrettyä. Viime launtaina suunta oli St. Kilda Festivalin tuulessa tarpeeksi paleltuamme jatkamaan dubstepdieettiä Revolver-nimiseen yökerhoon - paikka aukeaa viikonlopuksi perjantai-iltapäivänä ja pysyy auki aina maanantaiaamuun. Sisäänpääsyn joutuu maksamaan aina klubiin tullessa, mutta astetta innokkaampi tanssilattian kuluttaja voi viettää sisällä koko viikonlopun henkilökunnan ulos ajamatta. Oma turnajaiskestävyyteni hiipui kuitenkin lauantai-iltana jo kahden aikoihin, jolloin siirryin takaisin hostelliin viettämään aikaa yhteistilaan jokusen viinilaatikon, muutaman kiwin (uusiseelantilaisen, te filistealaiset) ja saksalais-sveitsiläis-itävaltalaisjoukon kanssa. Jälkikäteen klubille jääneet toverit informoivat musiikin ja meiningin parantuneen merkittävästi noin kolmelta - en tiedä oliko syynä oma hiipuminen vai vain musiikin jumalien julma tahto.
Sunnuntai meni lompakkoepisodin seurauksena suhteellisen rauhallisissa merkeissä - joskaan edellisten päivien seurauksena kehitetty suunnaton krapulakaan ei toki intoa kasvattanut. Kolmen aikoihin hostellista ulos päästyäni suuntasin engelsmanni Adamin kanssa takaisin kohti rantaa ja festivaalia, jossa kanadalais-hollantilais-amerikkalaisryhmämme tapasi ja lähti metsästämään ylihinnoiteltua mutta herkullista festarisapuskaa ("Baby burgers - now with 10% more baby!"), muita alueella seikkailevia tovereita ja musiikkia - joka odotuksista huolimatta ja kunnon loppuessa ei juurikaan jaksanut enää kiinnostaa.
Maanantaina muutin halvimpaan mahdolliseen hostelliin ja sijoitin 120 dollaria viimeisestä 130:stä käteisestä viikon vuokraan. Naurettavan (mutta raksoilla pakollisen) white card -kurssin suoritettuani (Which of the following is NOT a hazard? A. Powerlines B. Site Office D. Trenches) muu viikko on mennyt lähinnä rahojen tänne siirtymistä odotellessa ja kirjoja lueskellessa - ilmat onneksi suosivat ja aika kuluu puistossa lupsakasti. Kohta on ikävä kyllä pakko siirtyä työmarkkinoille, mutta vielä vapaa-aika tuntuu turhan mukavalta ylimääräiseen hötkyilyyn.
Tänään tarkoitus on suunnata illan saapuessa irkkubaariin kuuntelemaan torstain open stage -iltaa - elämäniloiset eurontuhoajat kerääntyvät paikalle joukolla soittamaan kaikkea pianosta ja viulusta lusikoihin ja laulamaan irlantilaisia balladeja. Kalja on irlantilaisiltana myös halpaa, 1136ml:n kannusta saa kärsiä 10 dollaria.
Satunnaisia huomioita:
Lähes kaikki tuntuvat pitävän minua ennen varsinaista esittäytymistä irlantilaisena. Tarkoituksena on opetella vahvempi irlantilaisaksentti sekaannusta pahentaakseni.
Sää Victoriassa on hämäävä - ilma saattaa vaihtua kymmenessä minuutissa infernaalisesta kuumuudesta päättömään rankkasateeseen ja ukkosmyrskyyn, joka loppuu kuin seinään auringon hyökätessä esiin salamana pilviverhon takaa.
Itsekään en kielikuvien sekoittajaa kunnioita.
Aussit ovat hämmästyttävän aktiivista joukkoa. Puistoissa on minä tahansa valoisana hetkenä kolmesta kuuteen eri fanaatikkoryhmää harrastamassa mitä moninaisimpia kuntoilulajeja - kuntonyrkkeilyä yhdistettynä päättömään puiden välissä ryntäilyyn, krikettipallojen hakkaamista krikettimailoilla, satunnaista säntäilyä ilman nyrkkeilyä, jalkapallon pelaamista ja aussipallon heittelyä sekä pilatespallojen, painojen ja muiden helvetinkoneiden kanssa leikkimistä ei voi välttyä näkemästä kuin sulkemalla verhot ja makaamalla peiton alla aamukuudesta iltakymmeneen.
Hyviäkin puolia täällä toki on. Halpaa viiniä ei voi liikaa mainostaa. Eikä lihapiiraita tomaattisoosilla.
Kuvia ehkä ensi kerralla, nyt ei huvita.
Kiitos lompakko-operaation olen viettänyt ajan viime maanantaista käytännössä rahatta, mutta kylillä on tullut joka tapauksessa kierrettyä. Viime launtaina suunta oli St. Kilda Festivalin tuulessa tarpeeksi paleltuamme jatkamaan dubstepdieettiä Revolver-nimiseen yökerhoon - paikka aukeaa viikonlopuksi perjantai-iltapäivänä ja pysyy auki aina maanantaiaamuun. Sisäänpääsyn joutuu maksamaan aina klubiin tullessa, mutta astetta innokkaampi tanssilattian kuluttaja voi viettää sisällä koko viikonlopun henkilökunnan ulos ajamatta. Oma turnajaiskestävyyteni hiipui kuitenkin lauantai-iltana jo kahden aikoihin, jolloin siirryin takaisin hostelliin viettämään aikaa yhteistilaan jokusen viinilaatikon, muutaman kiwin (uusiseelantilaisen, te filistealaiset) ja saksalais-sveitsiläis-itävaltalaisjoukon kanssa. Jälkikäteen klubille jääneet toverit informoivat musiikin ja meiningin parantuneen merkittävästi noin kolmelta - en tiedä oliko syynä oma hiipuminen vai vain musiikin jumalien julma tahto.
Sunnuntai meni lompakkoepisodin seurauksena suhteellisen rauhallisissa merkeissä - joskaan edellisten päivien seurauksena kehitetty suunnaton krapulakaan ei toki intoa kasvattanut. Kolmen aikoihin hostellista ulos päästyäni suuntasin engelsmanni Adamin kanssa takaisin kohti rantaa ja festivaalia, jossa kanadalais-hollantilais-amerikkalaisryhmämme tapasi ja lähti metsästämään ylihinnoiteltua mutta herkullista festarisapuskaa ("Baby burgers - now with 10% more baby!"), muita alueella seikkailevia tovereita ja musiikkia - joka odotuksista huolimatta ja kunnon loppuessa ei juurikaan jaksanut enää kiinnostaa.
Maanantaina muutin halvimpaan mahdolliseen hostelliin ja sijoitin 120 dollaria viimeisestä 130:stä käteisestä viikon vuokraan. Naurettavan (mutta raksoilla pakollisen) white card -kurssin suoritettuani (Which of the following is NOT a hazard? A. Powerlines B. Site Office D. Trenches) muu viikko on mennyt lähinnä rahojen tänne siirtymistä odotellessa ja kirjoja lueskellessa - ilmat onneksi suosivat ja aika kuluu puistossa lupsakasti. Kohta on ikävä kyllä pakko siirtyä työmarkkinoille, mutta vielä vapaa-aika tuntuu turhan mukavalta ylimääräiseen hötkyilyyn.
Tänään tarkoitus on suunnata illan saapuessa irkkubaariin kuuntelemaan torstain open stage -iltaa - elämäniloiset eurontuhoajat kerääntyvät paikalle joukolla soittamaan kaikkea pianosta ja viulusta lusikoihin ja laulamaan irlantilaisia balladeja. Kalja on irlantilaisiltana myös halpaa, 1136ml:n kannusta saa kärsiä 10 dollaria.
Satunnaisia huomioita:
Lähes kaikki tuntuvat pitävän minua ennen varsinaista esittäytymistä irlantilaisena. Tarkoituksena on opetella vahvempi irlantilaisaksentti sekaannusta pahentaakseni.
Sää Victoriassa on hämäävä - ilma saattaa vaihtua kymmenessä minuutissa infernaalisesta kuumuudesta päättömään rankkasateeseen ja ukkosmyrskyyn, joka loppuu kuin seinään auringon hyökätessä esiin salamana pilviverhon takaa.
Itsekään en kielikuvien sekoittajaa kunnioita.
Aussit ovat hämmästyttävän aktiivista joukkoa. Puistoissa on minä tahansa valoisana hetkenä kolmesta kuuteen eri fanaatikkoryhmää harrastamassa mitä moninaisimpia kuntoilulajeja - kuntonyrkkeilyä yhdistettynä päättömään puiden välissä ryntäilyyn, krikettipallojen hakkaamista krikettimailoilla, satunnaista säntäilyä ilman nyrkkeilyä, jalkapallon pelaamista ja aussipallon heittelyä sekä pilatespallojen, painojen ja muiden helvetinkoneiden kanssa leikkimistä ei voi välttyä näkemästä kuin sulkemalla verhot ja makaamalla peiton alla aamukuudesta iltakymmeneen.
Hyviäkin puolia täällä toki on. Halpaa viiniä ei voi liikaa mainostaa. Eikä lihapiiraita tomaattisoosilla.
Kuvia ehkä ensi kerralla, nyt ei huvita.
tiistai 8. helmikuuta 2011
Kolme viikkoa takana, toivottavasti vuosi edessä
Ensimmäiset viikot Australiassa ovat kuluneet lähinnä Melbourneen tutustumalla ja puistoissa ja kuppiloissa lojumalla, tällä viikolla aloitin viimein aktiivisehkon työpaikkametsästyksen. Kiitos pohjoisen tulvien ja Yasin Victoria on kuitenkin pullollaan matkailijan ryökäleitä, joten duunin löytäminen on osoittautumassa oletettua hankalammaksi. Onneksi osa täkäläisistä tutuista työskentelee kuitenkin managerointipuolella myyntityössä, joten epätoivoisen tilanteen eteen tullessa työpaikan saaminen ei ole ongelma. Paholaisen työhön ei kuitenkaan tulisi ihmisen alistua, joten sähkön kaupittelu alkaa vasta kenkien syömisen jälkeen.
Vajaan kuukauden aikana en ole vieläkään ehtinyt Melbournen ulkopuolelle. Syytä siihen ei toisaalta ole vielä ollutkaan, kaupunki kun tuntuu olevan täynnä festivaaleja, konsertteja ja tapahtumia - tällä viikolla rannalla on ilmainen St. Kilda Festival, viime viikonloppu meni dubstepdieetillä ja sama taitaa olla edessä heti perjantain saapuessa. Lokaaleihin veijareihin en ole juurikaan tutustunut viime viikonlopun humalaisen nyrkin tapaamista lukuun ottamatta, ystäväpiiri koostuu tällä hetkellä ihmisistä ympäri Eurooppaa ja pohjois-Amerikkaa.
Kaupungissa eläessä paikallista luontoa ei ole juurikaan tullut tavattua, omituisimmat otukset ovat lähimmän puiston Flagstaff Gardensin opossumit ja Kildan minikokoiset pingviinit. Lautasella olen toki nähnyt kengurun, joka osoittautui herkulliseksi luontokappaleeksi.
Hostelleissa asuminen on näin kolmen viikon jälkeen alkanut hieman kyllästyttää, joten viime päivinä olemme pyrkineet metsästämään jotain privaattiluukkua kolmen muun matkailijan kanssa. Vielä ei ole onnistanut, mutta ilmoituksia ilmestyy verkkoon lukuisia päivittäin joten mahdollisuudet ovat suhteellisen hyvät.
Kuukauden päästä tarkoitus olisi tehdä viikon pakureissu engelsmannin syntymäpäivää juhlistamaan Nimbiniin ja Byron Bayhin New South Walesiin - matkalla stoppina todennäköisesti Blue Mountains ja mahdollisesti Sydney. Sitä ennen pitäisi toki onnistua keräämään jokunen ylimääräinen tuhatlappunen pätäkkää, täkäläisellä palkkatasolla se ei kuitenkaan tarkoita kuin muutaman viikon työskentelyä.
Nyt suunta on juuri vastaanotetun puhelun jälkeen työhaastatteluun, lisää infoa seuraa jos ja kun siihen taas intoa riittää. Varsinaisia kuviakin saattaa joskus ilmestyä, yhteys tökkii liikaa nyt uppaamiselle.
-Antti
Vajaan kuukauden aikana en ole vieläkään ehtinyt Melbournen ulkopuolelle. Syytä siihen ei toisaalta ole vielä ollutkaan, kaupunki kun tuntuu olevan täynnä festivaaleja, konsertteja ja tapahtumia - tällä viikolla rannalla on ilmainen St. Kilda Festival, viime viikonloppu meni dubstepdieetillä ja sama taitaa olla edessä heti perjantain saapuessa. Lokaaleihin veijareihin en ole juurikaan tutustunut viime viikonlopun humalaisen nyrkin tapaamista lukuun ottamatta, ystäväpiiri koostuu tällä hetkellä ihmisistä ympäri Eurooppaa ja pohjois-Amerikkaa.
Kaupungissa eläessä paikallista luontoa ei ole juurikaan tullut tavattua, omituisimmat otukset ovat lähimmän puiston Flagstaff Gardensin opossumit ja Kildan minikokoiset pingviinit. Lautasella olen toki nähnyt kengurun, joka osoittautui herkulliseksi luontokappaleeksi.
Hostelleissa asuminen on näin kolmen viikon jälkeen alkanut hieman kyllästyttää, joten viime päivinä olemme pyrkineet metsästämään jotain privaattiluukkua kolmen muun matkailijan kanssa. Vielä ei ole onnistanut, mutta ilmoituksia ilmestyy verkkoon lukuisia päivittäin joten mahdollisuudet ovat suhteellisen hyvät.
Kuukauden päästä tarkoitus olisi tehdä viikon pakureissu engelsmannin syntymäpäivää juhlistamaan Nimbiniin ja Byron Bayhin New South Walesiin - matkalla stoppina todennäköisesti Blue Mountains ja mahdollisesti Sydney. Sitä ennen pitäisi toki onnistua keräämään jokunen ylimääräinen tuhatlappunen pätäkkää, täkäläisellä palkkatasolla se ei kuitenkaan tarkoita kuin muutaman viikon työskentelyä.
Nyt suunta on juuri vastaanotetun puhelun jälkeen työhaastatteluun, lisää infoa seuraa jos ja kun siihen taas intoa riittää. Varsinaisia kuviakin saattaa joskus ilmestyä, yhteys tökkii liikaa nyt uppaamiselle.
-Antti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)